Jonna opiskelee Averett Universityssä

Lähdin Averett-koulutukseen mukaan enimmäkseen kokeiluna. Minulla oli jo opiskelupaikka Suomessa ja vuoden sitä olin vääntänyt mutta ala ei tuntunut omalta. Yksi päivä tulin kotiin ja luukussa oli Averett yliopistosta mainos ja ajattelin että tykkään liikunnasta, tykkään lapsista ja tavoite oli muutenkin päästä ulkomaille joko vaihtoon tai kunnolla opiskelemaan jossain vaiheessa niin miksi en tarttuisi tilaisuuteen. 

En ole koskaan ennen Averettia ajatellut että minusta olisi opettajaksi. Vielä Pajulahdessa ollessani ajattelin että onkohan minussa kuitenkaan opettajamateriaalia. Muut alat mitä Pajulahden kautta tarjottiin, tuntuivat kuitenkin vieraammilta kuin opettaminen ja ajattelin että kokeillaan sitten. Olisihan tuo voinut olla yksi iso katastrofi ja olisinkin todennut ensimmäisen jenkkivuoden jälkeen että opettaminen on kamalaa, mutta nyt en ole koskaan ollut niin varma mistään kuin siitä että opettaminen on minun juttu. Amerikassa on kuitenkin kauhea opettajapula ja oma tavoite olisi jäädä Amerikkaan, lähteä myöhemmin muualle opettamaan ja nämä paperit tarjoavat sen mahdollisuuden. Voin lähteä mihin vaan päin maailmaa missä on amerikkalainen koulu!

Opintoihin sisältyy paljon todella mielenkiintoisia kursseja mutta myös niitä todella turhia. Jokaisen opiskelijan pitää tehdä peruskursseja kuten matikkaa, historiaa ja taidetta ynnä muuta sellaista. Itse reväytin ne kaikki pois ensimmäisen puolentoista vuoden aikana, niin ei tarvitse niiden kanssa tapella enää. Liikunnanopettajana tietysti on paljon liikuntakursseja ja niistä pidän itse aivan valtavasti. Olen oppinut ihan mielettömän paljon! Niiden lisäksi on pedagogiikkaa aika reippaasti kuten opettamisen perusteet, opetuspsykologia ja eri ikäluokkien opetussuunnitelman purkamista. Eniten haastetta on tuonut amerikkalaisen koulusysteemin ymmärtäminen sillä se on aivan erilainen kuin Suomessa. Opetussuunnitelmat ovat aivan tuhannen täynnä tavaraa ja ne on kirjoitettu kielellä jota on vaikea ymmärtää ja tulkita oikein. 

Minusta täällä opiskelu on ollut suurimmaksi osaksi todella ihanaa! Pidän koulussa ilmapiiristä ja siitä että tunneilla tutustuu opiskelukamuihin, varsinkin pedagogian kursseilla. Kouluhommia on aivan tuhannen paljon ja tuntuu että tekeminen ei koskaan lopu kesken mutta en ole koskaan oppinut näin paljon missään tai ollut näin hyvien opettajien opettamana (tietysti niitä katastrofitapauksiakin on ollut). Opiskelu vaatii oma-aloitteisuutta ja kolahtaa vain omaan nilkkaan jos hommia ei tee ajoissa mutta opettajat ovat enemmän kuin valmiita auttamaan tuntien ulkopuolella tutkielmissa ja tehtävissä jos kysyy ajoissa. Koulupäivät ovat erittäin täynnä mutta jos osaa suunnitella oman aikataulunsa niin ei tarvitse joka päivä yöhön asti vääntää kouluhommia. 

Käytännön harjoittelua löytyy aika reippaasti! Täällä ei tehdä viikon tai kuukauden pätkiä pelkkää harjoittelua vaan pitää suorittaa tietty määrä tunteja normaalin koulun ohella. Itsellä on tässä jaksossa melkein 100 tuntia harjoittelua yhteensä ja siitähän vasta soppa syntyykin kun alan niitä tunteja tunkemaan johonkin välikköön. Minulle on sattunut jokaiseen edelliseen harjoitukseen onneksi todella ihania opettajia jotka ovat olleet joustavia minun opiskeluni ja koripallon suhteen. Viimeiset puoli vuotta täällä koulussahan on melkein pelkkää opettamista, eli Student Teaching. Itse teen ensimmäisen puoliskon paikallisella ala-asteella ja toisen puoliskon joko ylä-asteella tai lukiossa. Itse en malttaisi odottaa että pääsen tuohon pisteeseen!

Opettajat ovat täällä ihania. Suurin osa haluaa oppia tuntemaan oppilaat yksilöinä ja sehän vasta hauskaa onkin kun ne yrittää vääntää meidän ulkomaalaisten nimiä oikein. Yleensä opettajat järjestävät aikaa tuntien ulkopuolella opiskelijoille jotta tarvittaessa voi pyytää apua jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Varsinkin Education Departmentissa on aivan mahtavia persoonia jotka ilmoittavat suoraan jos he luulevat että sinusta ei ole opettajaksi – mutta auttavat kaikin keinoin jos uskovat että opettajataitoihisi. Education Departmentissa olen tavannut lempiopettajiani keneltä pyytää apua muissakin asioissa kuin pelkästään kurssin sisällöstä. 

Itselle vieras kieli ei tuonut mitään hankaluuksia koska olen opiskellut englanniksi niin paljon ennen tänne tuloa. Itselle se oli melkein helpotus kun pääsin kokoaikaisesti opiskelemaan englanniksi. Kulttuuri on hyvin erilainen kuin Suomessa; minusta se on ihanan erilainen ja välillä ärsyttävän erilainen. Monelle amerikkalaiselle tuli yllätyksenä se, että olin suomalaiseen tyyliin erittäin tyly ja suorasanainen. Sanon mielipiteeni ääneen oli kyseessä sitten joukkuekaveri, opettaja tai valmentaja. Varsinkin valmentajalle oli aluksi vaikea sulattaa se että joku pelaajista sanoo vastaan. Pidän siitä että minulla on paljon amerikkalaisia ympärillä jotka ovat opettaneet minulle aivan hurjan paljon ja sosiaalisesti olen nykyään paljon taitavampi kuin mitä Suomesta lähtiessäni. Tietysti sitä tarvitsee aina välillä suomalaisia ympärille jotka ymmärtävät hiljaisuuden merkityksen – ja sen että jos ovi on kiinni niin ei kannata tulla sisälle. 

Haasteita on tietysti ollut paljon. Suurimmat haasteet ovat tulleet vastaan paperihommissa. Suomessa tietää hyvin miten toimia jos pitää päästä lääkärille, hankkia pankkikortti tai lähettää verokortti työnantajalle, kun taas täällä asiat ovat tehty todella hankalaksi. Harjoituksia varten pitää olla paljon papereita täytettynä mikä tuotti päänvaivaa koska ei ollut ketään joka olisi voinut neuvoa että mistä papereita saa, mistä niihin saa allekirjoitukset ja kenelle ne pitää palauttaa.  

Olen saanut paljon ystäviä; suurimmaksi osaksi urheilun kautta. Joukkueen kanssa vietetään niin paljon aikaa että ei voi muuta kuin ystävystyä. Tunneilla olen saanut kavereita, varsinkin pedagogian tunneilla koska kaikilla on sama tavoite ja samat tyypit on melkein aina samoilla kursseilla. Väkisinkin tutustuu. Amerikkalaiset ovat niin sosiaalisia ja suurin osa heistä rakastaa ulkomaalaisia. He tulevat reippaasti juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Itsellä joukkuelaiset ovat aina puhelun päässä ja jos koskaan tarvitsen mitään esim. kyytiä: aina on joku auttamassa. Joukkuelaisten vanhemmista on tullut moni todella tutuksi ja he aina pyytävät kyläilemään ja tuovat minulle ruokaa koska pelkäävät että en ruoki itseäni tarpeeksi. Valmentajista on myös tullut enemmän kuin tärkeitä ja he auttavat missä tahansa asiassa. 

Urheilun ja opiskelun yhdistämine on haastavaa mutta erittäin mahdollista. Koulu ja urheilu ovat onneksi yhdistettynä tietyllä tapaa ja se helpottaa elämää. Yhdistäminen tarkoittaa sitä että ei jää treenejä välistä ja valmentajat aina ottavat yhteyttä opettajiin jos jollakin opettajalla on ongelmana se että tunti jää välistä esimerkiksi pelin takia. Urheilun kanssa saa olla tarkkana koska pitää ylläpitää tietty keskiarvo että saa pelata ja valmentajat seuraavat tarkasti pelaajiensa koulunkäyntiä. Itse en ole kokenut kuitenkaan urheilun ja koulun yhdistämistä mitenkään mahdottomaksi, se on vain omasta tekemisestä kiinni. Jos tekee tehtävät ajoissa, lukee tentteihin ajoissa ja on tunneilla paikalla, niin ei ole ongelmia. 

Minusta toivottavasti tulee liikunnanopettaja! Itse haluaisin jäädä Amerikkaan muutamaksi vuodeksi ja saada työkokemusta. Tämän jälkeen olen pohtinut että joko lähtisin muualle ulkomaille opettamaan tai tekisin maisterin tutkinnon varhaiskasvatuksesta, joka mahdollistaisi sen että voisin opettaa myös ala-asteella luokanopettajana. Nyt kuitenkin tavoite on vaan saada opettajan paperit ulos ja sitten miettiä seuraavaa liikettä.